Matkalla Marokossa berberien viskin voimin
Teksti ja kuvat: © Merja Havia 2019
As-Salaam-Alaikum eli tervehdys Marokosta. Värikäs, tarunhohtoinen, kiehtova, satumainen, mystinen – näillä sanoillahan Marrakechia on aina kuvattu eikä siihen ole paljon lisättävää eikä muutettavaa. Matka Marokkoon on vielä nykyisinkin matka menneisyyteen ja kuin toiseen maailmaan.
Arabialalaista meininkiä ranskalaisella vivahteella
Ensikosketuksen Marrakechiin saimme Medinan sydämestä, kuuluisalta tarinankertojien Djemaa el-Fna – aukiolta, jossa käärmeenlumoajat, ennustajat, apinankesyttäjät, kaupustelijat, ruokakojut, taiteilijat, tarinankertojat, aasit ja hevoset yhä elävät arkista elämäänsä kuten ovat sen vuosisatoja tehneet ja jossa hennatatuointi ilmestyi käteeni ihan pyytämättä alle aikayksikön. Eksoottisia kuvauskohteita olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta kuvanottaminen ei ollut ilmaista huvia.

Ostosten tekeminen sokkeloisilla basaarien kujilla on elämys jos sen elämyksenä osaa ottaa, tinkiminen kun kuuluu asiaan. Marrakech onkin varsinainen sisustajan aarreaitta – esimerkiksi värikkäitä lyhtyjä ja tekstiilejä sai edulliseen hintaan antamaan väriä omaan kotiin.




Ja kun katuvilinä alkaa kyllästyttää, kannattaa askel suunnata kattojen ylle viihtyisälle terassille ja jatkaa tarkkailua lintuperspektiivistä sekä nauttia virkistävä berberien viski eli minttutee.



Ainakin minulle tuli yllätyksenä kuinka vihreä kaupunki Marrakech on. Kaupungissa on useita kauniita ja hyvin hoidettuja puutarhoja ja puistoja palmuineen ja suihkulähteineen. Yksi suosituimmista nähtävyyksistä onkin Jardin Majorellen sini-keltainen puutarha, jonka omistaa Marrakechista aikoinaan lumoutunut ranskalainen muotisuunnittelija Yves Saint Laurent ja jossa on myös hänen viimeinen leposijansa.

Kerran elämässä – yöpyminen Saharan tähtitaivaan alla
Jos ”Kerran elämässä” – listaltasi puuttuu vielä yöpyminen Saharan tähtitaivaan alla, niin täällä se on mahdollista. Ajomatka on pitkä ja parasta onkin paikallisen matkanjärjestäjän hoitaa homma ja vieläpä ihan omalla porukalla. Matkalla Merzougan autiomaahan on jos jonkinlaista maisemaa, serpentiiniteitä, Atlas-vuoriston lumihuippuisia vuoria, vihreitä keitaita, kaupustelijoita, laatikkomaisia kasbah-kyliä, vuohia ja lampaita paimenineen ja värikkäästi pukeutuneita berbereitä arkipuuhissaan. Matkalla tuli tutuksi myös elokuvien maailma, kuten Unescon maailmanperintölistalle kuuluva Ait Banhaddou kasbah, jossa on filmattu pätkiä mm. Gladiaattoreihin ja Indiana Jonesiin.







Perillä yövytään luksusteltassa, joten mukavuuksista ei tarvitse tinkiä. Marokkolaisittain sisustetussa teltassa on kunnon vessa ja suihku ja ihanan muhkea sänky varustettuna lämpimillä peitoilla, jotka olivat tarpeen viileähkössä yössä. Auringonlasku ja – nousu kamelin selässä että ilman oli kyllä kaunis luontonäytelmä. Illallisen jälkeen siirryimme leirinuotion ääreen, jossa berberit lauloivat ja soittivat perinteisillä instrumenteilla. Ja kun aavemainen hiljaisuus laskeutui, oli aika siirtyä ihailemaan ääretöntä tähtitaivasta ja täysikuuta!
Ja se ropina teltan ulkopuolella ei ole sitten sadetta vaan Saharan hiekkaa.






Persoonalliset riadit
Marokossa matkailevan kannattaa asua perinteisten hotellien sijaan tunnelmallisissa, muutaman huoneen riadeissa. Riadit olivat aikoinaan varakkaamman väen asuin käytössä olleita rakennuksia, jotka on myöhemmin muutettu majataloiksi. Rosoisen sisääntulon ei kannata antaa hämätä – ovesta kun astuu sisään niin sisäpihalta avautuu aina kuin uusi maailma; kauniita yksityiskohtia, mosaiikkeja, puutarha tai uima-allas ja sisustus on taatusti marokkolaista.



Sukran eli kiitos Marokko – nyt ollaan taas monta kokemusta rikkaampana.
« Chiang Mai – Kohteen valinta ja ensimmäiset fiilikset
Minuutissa Meksikoon »