Mongolian aroilla

Mongolian aroilla

Teksti ja kuvat: ©Kai Paroma

Mongolia on todella suuri maa, välimatkat pitkiä ja päätiet huonoja, mutta niiden ulkopuolella meno vasta pomppuista onkin. Ajelu pääteiden ulkopuolella on välttämätöntä, mikäli haluat tutustua hiukan omalaatuisimpiin paikkoihin kuten meidän ensimmäinen jurttaleiri, Gurvanbulagin paikallisen yhteisön pyörittämä Ger-camp.

Tiesitkö että Aeroflotilla on Euroopan nuorin lentokalusto käytössään, keski-ikä koneilla on 4,5 vuotta. Miksi kysyn? Koska meillä on edelleen vahvasti mielessä vanhat Tupolevit konekiväärivalmius nokassa ja koska Aeroflotilla on hyvä ja edullinen yhteys Ulan Batoriin.

Ulan Bator ei kauneudella häikäise, liikenne on kaoottista. Kovaa ei ajeta koska liikenne ei liiku mihinkään. Puolet maan reilusta 3 miljoonan kansasta elää UBssa niin kun täällä päin sanotaan. Kannattaa siis lähteä maaseudulle tutkailemaan paikkoja.

Mongolia on todella suuri maa, välimatkat pitkiä ja päätiet huonoja, mutta niiden ulkopuolella meno vasta pomppuista onkin. Ajelu pääteiden ulkopuolella on välttämätöntä, mikäli haluat tutustua hiukan omalaatuisimpiin paikkoihin kuten meidän ensimmäinen jurttaleiri, Gurvanbulagin paikallisen yhteisön pyörittämä Ger-camp. Näitä jurttamajoitus vaihtoehtoja on mutta iso osa on ns. tourist ger camp nimikkeellä eli ei niin personallisia ja valtaväylien varrella. Kolmessa asuttiin ja ”vähiten” turisti oli myös vaikeimmin saavutettavissa, mutta aah niin aito, että nautimme täysin siemauksin. Myös aito nomadi vierailu liikutti, vältä turisti-sellaisia joka on enemmän show meininkiä.

Nuorehkolla parilla oli kolme lasta (kaupungissa koulussa, ja asuvat isovanhempien luona) kun pari hoitaa karjaa. Muuttavat 4-8 kertaa vuodessa sään ja ravinnon perässä tai sen mukaan. Jurtat ovat todella siistejä ja aina sisustettu samoilla huonekaluilla, väreillä ja järjestyksessä. Televisio löytyy ja satelliittiantennilla katsotaan ohjelmia. Airagia eli fermentoitua hevosenmaitoa (maistuu hiukan piimälle) tarjotaan aina vieraille. Sitä saa vaan tiettyyn aikaan hevoselta ja vaatii aikamoisen työn ennen kun on juotavissa. Siinä ei ole alkoholia.

Ruoka on ehkä suurin pettymys matkalla, täällä syödään lammasta, sitten lammasta ja vielä lammasta, ja mausteiden käyttö on olematonta. Tosin ei täällä mikään muu kasva tai elä joten siinä mielessä ymmärrettävää. Paikallinen Sengur-olut on erinomaista ja sitä saa kaikkialta.

Vinkkinä maahan tullessa lennot saapuvat aamuyöstä, mikä on UBn liikenteen huomioiden hyvä asia. Kannattaa levätä aamupäivän ja kun suosittelevat retkeä maailman suurimmalle Tšingis-kaanin -patsaalle siitä kannattaa kohteliaasti kieltäytyä. Maisemia lukuun ottamatta matkaa on 130 km edes taikaisin eli 260 km ja itse mausoleum on meille varsin vaikuttamaton. Käyttäkää aikaa mieluummin kulttuuriin ja kansallisteatterin tanssi ja laulunäytökseen. Puoleentoistatuntiin mahtuu todella hieno kooste Mongolian eri kansojen lauluja ja tanssiesityksiä – kannattaa katsoa. Näytökset joka päivä klo 18.

Autossa on istuttava paljon, mutta maisemat ovat kerta kaikkiaan henkeäsalpaavia, niihin ei väsy koskaan. Myös Gandan Budda -temppeli UBssa on käymisen arvoinen. Muuten ratsastus kamelin selässä oli kiva kokeilla mutta aktiviteettien joukosta vaellus, pyöräily mukavampia. Syyskuu oli mainio ajankohta matkailla Mongoliassa, kirpeät yöt ja valoisat, aurinkoiset päivät.