Sivutuotteena hyvä elämä

Sivutuotteena hyvä elämä

Teksti ja kuvat: © Mikko Kuustonen

Matkailun ammattilaiset ovat pelastaneet minut lukuisia kertoja hankalista tilanteista. Luonnon mullistusten saartamista kylistä tai työselkkausten pysäyttämiltä lentokentiltä. Tai ihan vain hotellihuoneista, joiden promokuvilla ei ollutkaan minkäänlaista kosketuskohtaa todellisuuden kanssa. Omatoimimatkailun autuas vapaus on menettänyt hohtonsa muutaman lentokentällä nukutun yön ja kortteleiden mittaisten jonotusten myötä. Osaavan ihmisen puhelinnumero on ollut näissä tilanteissa kultaakin kalliimpi ja lohduttanut rutkasti enemmän kuin terminaalin puolituntinen wifi-yhteys.

Silti uskon seikkailuun, intuitioon ja ennen kaikkea siihen maailmaan, joka avautuu ihmisten tarinoiden kautta.

Viime tammikuussa kiersin tämän kotiplaneettamme ylinopeudella Pallon Ympäri  TV-sarjan kuvauksissa. Reissussa ei ollut tietenkään viisaan tai ekologisen matkustamisen kannalta järjen häivää: vajaassa kuukaudessa 124 lentotuntia ja kohteissa pelkkiä parin päivän piipahduksia (ja kyllä, hiilijalanjälkeni kompensoitiin). Jokaisella pysäkillä olisi riittänyt tutkittavaa viikoiksi, mutta tämän omituisen työmatkan onnistuminen vaati kiirettä ja totaalista heittäytymistä.

Mielekkyys tässä ihmiskokeessa syntyi hulluuden kautta: oli kohdattava mahdottomia tehtäviä joista suoriutuminen riippui aina paikallisista ihmisistä ja nopeista ratkaisuista. Matka alkoi sujua aktiivisessa etunojassa kun viipyilevään fiilistelyyn ei ollut mahdollisuutta. Yllättäen huomasin näkeväni ja kokevani asioita, joita en omassa tempossani kohtaisi. Tapasin valtavan määrän avuliaita ja vieraanvaraisia ihmisiä, joiden tarinat jättivät vahvan muiston ja päädyin heidän kanssaan ikimuistoisiin kohtaamisiin Tulimaan pingviinien, Malediivien haiden tai Tsernobylin surullisen historian kanssa.

Pallon Ympäri – kattaus oli mittasuhteiltaan ääripääkokemus, mutta se muistutti jälleen siitä, että merkittävimmät asiat elämässä ovat jaettuja kokemuksia ja usein kaiken suorittamisen äärellä syntyviä sivutuotteita. Siis kohtaamisia, joita ei voi tuotteistaa eikä ennakoida. Niitä syntyy yhtälailla kotikulmilla kuin maan äärissä ja toisinaan tajuamme näiden kuningashetkien arvon vasta jälkeenpäin.

Tässä piilee matkustamisen suurenmoisuus. Hyvä suunnittelu, valinnat ja uteliaisuus vievät eteenpäin mutta omat reaktiot ratkaisevat.

Palasin tänään ensimmäistä kertaa tammikuun seikkailun kuvavirtaan. Ruudut toivat mieleen lapsuuteni piirrostehtävän jossa numeroituja pisteitä yhdistämällä syntyi tiikeri tai lohikäärme. Tajuan omien matkakuvieni kautta rakentavani jonkinlaista karttaa tai parhaimmillaan maailmankuvaa, mutta olennaisimmat hetket eivät koskaan päädy potretteihin vaan kuvien väliin.