Vaellus Santiago de Compostelaan

Teksti: Anne Strengell, kuvat: Shutterstock © Traveller – Kaleva Travel Asiakaslehti 1/2010

 

Puolison ajatushan se alun perin oli. Puolison, joka on harrastanut Lapin vaelluksia useamman kerran vuodessa jo toistakymmentä vuotta. Hän esitteli minulle lehtijuttua ikiaikaisesta, uuteen kukoistukseen nousseesta pyhiinvaellusreitistä Espanjassa. Eihän se hassummalta kuulostanut, vaikken mikään vaellusfriikki olekaan. Tarkemmin ajateltuna formaattihan tuntui varsin kiinnostavalta. Reippailua kulttuuriympäristössä, jolloin väliin voisi ujuttaa ehkä jotain kaupunkiloman aineksia, kuten museokäyntejä tai shoppailua. Nukkumaan pääsisi oikeaan sänkyyn eikä tarvitsisi kärvistellä teltassa käpy selän alla. Mikä parasta ateriat voisi nauttia ravintolassa trangialla kokkailun sijaan.

Reitti on merkitty selkeästi kultaisilla merkeillä.

 

Tuumasta toimeen

Kolme vuotta sitten teimme molemmat työnantajiemme kanssa säästövapaasuunnitelman. Vuonna 2009 kuopus tulisi täysikäiseksi ja olisi siis kyllin vanha jätettäväksi yksin kotiin koiranvahdiksi. Silloin pitäisimme pitkän kesäloman ja loman alkajaisiksi lähtisimme matkaan.

Valmistautumisaika oli siis ainakin riittävä. Reitistä löytyy muutama kirja suomeksikin ja englanniksi jo sitten läjäpäin. Alan kirjallisuuden lisäksi opiskelimme espanjankieltä kansalaisopistossa. Kävimme kuulemassa yhden vaeltaneen omakohtaisia kokemuksia luennolla ja keväällä tuli YLEn Teemalta sopivasti Löytöretki-sarja kuudesta suomalaisesta vaeltajasta. Jo vuosi ennen matkaa hankin vaelluskengät ja aloitin niiden sisäänajon.

Santiago de Compostela
Santiago de Compostela

 

Omaisuus rinkassa kannattaa suunnitella huolella. Kun hartaasti odotettu lähdönhetki koitti, oli rinkkaan pakattu niukasti tavaraa. Oppaat varoittelevat kovasti, ettei kantamus saa painaa enempää kuin kymmenen prosenttia omasta painosta. Oma reppuni painoi kahdeksan kiloa, vähemmäksi en kiloja yrityksistä huolimatta saanut. Eikä kantamus tuntunut mitenkään ylivoimaiselta. Päinvastoin olisin mielelläni kantanut vielä muutaman varapaidan.

Toukokuun yhdeksäntenä lensimme Madridiin, jossa yövyimme ja aamulla jatkoimme junalla Léoniin. Reittejä on itse asiassa useita, tunnetuin on tämä Ranskan rajalta alkava, koko Pohjois- Espanjan halki kulkeva polku, jonka koko pituus on 770 km ja jonka olimme valinneet. Léonista on reitin päätepisteeseen, Santiago de Compostelaan 330 km ja sen verran laskimme ehtivämme taivaltaa reilussa parissa viikossa.

Tossua toisen eteen

Ensimmäinen päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Léon oli meidän matkamme suurimpia kaupunkeja ja siellä on upea katedraali. Kaupunkinäkymässä tunnisti heti reppuselkäiset pyhiinvaeltajat ja kaduissa näimme ensimmäistä kertaa reitin tunnukset, kullanväriset simpukat.

Ensimmäinen vaelluspäivä oli lyhyt, vajaa 10 kilometriä, mutta sulateltavaa oli paljon. Olimme nauttineet ensimmäisen Menu del Peregrinon – pyhiinvaeltajamenun, majoittuneet ensimmäisen kerran albergueen (pyhiinvaeltajille tarkoitettuun majataloon), saaneet ensimmäiset leimamme pyhiinvaelluspasseihimme ja pesseet ensimmäiset nyrkkipyykit.

Normaaliksi päivämatkaksi meille muodostui 20 – 25 kilometrin taival. Lähdimme matkaan yleensä viimeistään kello kahdeksan, jolloin majatalot sulkeutuvat. Päivään mahtui useampi kahvitauko ja vähän pidempi lounaspaussi. Perillä seuraavassa alberguessa olimme iltapäivällä kolmen ja viiden välillä.

Santiago de Compostela

Kuorsaaja kaupanpäälle

Majataloja pitävät yllä kunnat, seurakunnat ja yksityiset. Suurimpiin mahtuu satoja ja pienimpiin vain muutama. Yöpymishinnat ovat edulliset, halvin kohdalle osunut maksoi kolme euroa ja kalleinkin vain 12. Hintaan sisältyy yöpyminen kerrossängyssä omassa makuupussissa, peseytymismahdollisuus, usein ulkona allas pyykinpesua varten, joskus keittomahdollisuus tai mahdollisuus ostaa aamiaista tai peräti illallistakin ja takuuvarmasti yksi kuorsaava vaeltaja per makuusali. Majatalojen lisäksi suuremmilla paikkakunnilla oli myös hostelleja ja hotelleja, joita hyödynsimme silloin, kun vaatimattomat olot eivät jaksaneet kiehtoa tai meille ei ollut sijaa majatalossa.

Eväissä ei tarvitse pihtailla

Aamiaistarpeet ja eväät ostimme marketista, mutta joka päivä ainakin toisen aterian nautimme ravintolassa. Reitin varren ravintoloitsijat tarjosivat päivän menun varsin kohtuulliseen 8-12 euron hintaan. Siihen sisältyi alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, leipä ja pullo vettä tai puolipulloa paikallista, yleensä kylmää punaviiniä. Reitti oli merkitty sekä jo niillä mainituilla simpukan kuvilla että keltaisella maalilla piirretyillä nuolilla. Eksymisen vaaraa ei juuri ollut, mutta suunnittelun kannalta hyvä reittikartta oli toki ehdoton. Vertailimme karttojamme muiden kulkijoiden kesken ja kilometrimäärät kahden kylän välillä tuntuivat vaihtelevan kovin eri kirjojen kesken!

Vaihtelevat maisemat ja olosuhteet

Kolmeensataankolmeenkymmeneen kilometriin mahtui monenlaista maisemaa. Oli kaupunkeja ja pikkukyliä, vuoristoa, tasankoa, viljapeltoa ja teollisuusalueita. Vaelluskengän alle jäi asfalttia, hiekkatietä, kivikkoa ja liejua. Vuoristo-osuudet olivat tietenkin maisemallisesti upeimpia, jos kohta raskaimpiakin. Ylämäkeen matkanteko alkoi nopeasti sujua, mutta laskeutuminen rinkka selässä oli aina yhtä tuskallista.

Sää toukokuun puolessavälissä ei ollut mitenkään helteinen. Itse asiassa päinvastoin. Alkumatka oli kylmää, koleaa ja sateista. Nyrkkipyykillä pestyt vaatteet eivät tahtoneet mitenkään kuivia, joten jouduin ostamaan lisävarustusta matkan varrelta. Väliin mahtui myös lämpimiä päiviä, yksi jopa niin lämmin, että kärsin nestehukasta, kun en huomannut juoda tarpeeksi. Joku kanssavaeltaja kertoi kuulleensa, että Pohjois-Espanjassa sataa aina 18.5. saakka ja se tuntui pitävän koko lailla paikkansa.

Santiago de Compostela

Parasta olivat muut kulkijat ja yhteiset intressit

Retken parasta antia oli muihin kulkijoihin tutustuminen. Englantiapuhuvat olivat selvä vähemmistö, joten muistin kaukaisista lokeroista oli kaivettava esiin myös saksan ja ranskan sanoja. Niin ällistyttävää kuin se olikin, eivät majatalojen ja ravintoloiden pitäjät suinkaan välttämättä puhuneet mitään muuta kuin espanjaa. Joten maitokahvit olisivat jääneet saamatta ilman edellisen talven espanjanopintoja.

Matkan varrella muodostui monia mukavia tuttavuuksia, kun osuimme usein samaan majataloon tai ravintolaan samaa tahtia vaeltavien kanssa. Vaikka kaikkien kanssa ei hyvää yhteistä kieltä välttämättä löytynytkään, kanssakäyminen oli helppoa, koska puheenaiheet liittyivät kaikille yhteiseen aiheeseen, vaellukseen. Suomalaisiakin tapasimme muutaman. Alkumatkasta saatoimme kulkea tuntikausia tapaamatta tai edes näkemättä ketään. Mitä lähemmäksi Santiagoa päästiin, sitä ruuhkaisemmaksi reitti muuttui. Pyhiinvaeltajan todistuksen, compostelan, saa kerättyään leimoja passiin vähintään 100 kilometrin matkalta ennen Santiagoa. Joten viimeinen sata kilometriä kuljettiin lähes jonossa.

Piispan puheille

Rituaaliin kuuluu, että Santiagossa ilmoittaudutaan piispantoimistossa, jossa tarkastetaan passit ja saadaan todistukset. Seuraavana päivänä mennään katedraaliin kello 12 messuun, jossa luetellaan kaikki edellisenä päivänä perille päässeiden pyhiinvaeltajien kansallisuudet ja lähtöpaikat. Katedraali on upea ja messu valtavine suitsukeastioineen mahtava elämys. Yhden talven espanjanopinnot eivät ihan riittäneet kirkonmenojen ymmärtämiseen, mutta ympärillä olijoiden vahvoja tunteita ei voinut olla aistimatta. Katedraali ei ole turhaan pyhiinvaelluksen päätepiste, sillä sinne on haudattu apostoli Jaakob, jonka patsasta pyhiinvaeltajat käyvät halailemassa.

Santiago de Compostela
Santiago de Compostela

 

Jatkoille?

Moni jatkaa vaellusta vielä Atlantin rannikolle Fisterraan, jonka majakan luona pyhiinvaeltajat käyvät polttamassa vaellusvaatteitaan. Meillä ei aika siihen olisi kävellen riittänyt, joten teimme matkan bussilla. Paluumatka sujui yöjunalla Madridiin ja sieltä lentäen Suomeen.

Kunto kesti yllättävän hyvin 6-7 tunnin päivittäisen kävelyn, kun ottaa huomioon, että treenaaminen oli jäänyt koiran ulkoiluttamisen asteelle. Nestehukkapahoinvointia lukuun ottamatta mitään hyönteistenpistoja vakavampia terveydellisiä ongelmiakaan ei ilmennyt.

Ei mikään hukkareissu

Kokemus oli upea, vaikkeivät etukäteiskuvitelmat osuneet lähellekään totuutta. Suunnittelemani museokäynnit jäivät yhteen käväisyyn Pyhiinvaellusmuseossa Astorgassa eikä shoppailu rinkka selässä osoittautunut kovin hohdokkaaksi ideaksi. Mutta ruumiillisen rasituksen, omien ajatusten ja ventovieraiden kanssa seurustelun yhdistelmä oli hyvin terapeuttista. Ajatus toisesta vaelluksesta jäi itämään vahvana.

Suomessa on Jaakontien ystävät -niminen yhdistys, jolta pyhiinvaelluspasseja voi tilata etukäteen. Heidän nettisivuiltaan http://www.kotikone.fi/~g609939/jaakontie/index.html löytyy myös paljon hyödyllistä tietoa ja linkkejä.

Vaellus Santiago de Compostelaan on ainutlaatuinen kokemus myös maisemallisesti ja fyysisesti, vaikkei siihen hengellistä sisältöä haluaisikaan liittää. Reitti on aivan oma maailmansa, jolla kuulee mielenkiintoisia ihmiskohtaloita, voi halutessaan kokeilla oman jaksamisensa rajoja ja kulkea kerrankin polkua, jolla ei ole vastaantulijoita. Toivotan kiinnostuneille kuten vaeltajat toivottavat toisilleen ¡Buen camino!, hyvää vaellusta.



Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.




Search
Generic filters
Exact matches only
Filter by Custom Post Type

Avainsanat

Espanja Léon Madrid Ranska Santiago de Compostela

Arkisto

Kaleva Travel

CWT Kaleva Travel nimimerkillä julkaistaan pääosin CWT Finlandin henkilökunnan kirjoittamia blogi kirjoituksia. Matkailualan ammattilainen ei pääse raidoistaan lomakallakaan: vaikka on itse asiakkaana, jossakin taustalla on on aina mielessä se oma asiakas.

Tutustu lisää »

Seuraa kirjoittajaa

Tutustu myös

Kaleva Travel

Espanjan Baskimaa: Rantapaikka San Sebastian designin Bilbao

Teksti: Jaana Rinne Kuvat: Shutterstock - © Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 2/2012   San Sebastian ja Bilbao täydentävät toisiaan. Peräkkäin koettuna ne näyttävät matkailijalle Baskimaan rennon ja kulturellin puolen. [caption id="...

Avainsanat: Baskimaa, Bilbao, Espanja, San Sebastian
Lue lisää »
Kaleva Travel

Sevilla – appelsiinipuita ja intohimoja

Teksti: Terhi Hakulinen  © Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 2/2009   Andalusiassa, mahtavan Quadalquivir -virran rannalla puolen miljoonan asukkaan Sevilla hurmaa tulijan välittömästi. Sevillan kauneus ja yltäkylläisyys periytyvät kahd...

Avainsanat: Alcazar, Espanja, Flamenco, Museo de Belles Artes, Paaseo, Santa Marian Katedraali, Sevilla, Torre del Oro
Lue lisää »
Kaleva Travel

Andalusian helmi – Córdoba

Teksti ja kuvat: AR,  2018   Monet tuntevat Córdoban ja sen vanhankaupingin UNESCO:n maailmanperintökohteena mutta kaupungissa on paljon muutakin. Erityisesti keväällä Córdoba tarjoaa parastaan erilaisilla tapahtumilla, sekä miellyttävällä ...

Avainsanat: Andalusia, Cordoba, Espanja, Malaga
Lue lisää »