Vanhan mantereen muistiinpanoja

Vanhan mantereen muistiinpanoja

Teksti ja kuvat: © Mikko Kuustonen

Interrail mullisti murrosikäisen maailmankuvani kertarysäyksellä. Edullinen junalippu avasi nuorille ovet Eurooppaan ja sytytti kokonaiselle sukupolvelle janon  nähdä ja ymmärtää maailmaa. Ensimmäisellä kierroksella ryntäsimme ystäväni Jounin kanssa pikajuoksulla karttaa läpi jotta hinta-laatusuhde olisi kohdallaan. Rinkan päällä keikkui huvilateltta jonka pystyttäminen vaatisi nykyisin rakennuslupaa. Leimoja kertyi passiin ja haalistuneissa printtikuvissa hymyilevät onnelliset kulkurit. Maailmankansalaisuus oli liikuttavan haurasta.

Kömpelöstä startista huolimatta kaikki muuttui. Kaivoskylän kuusilapsisen työläisperheen arjesta aukesi maapallon kokoinen unelma joka edelleen ajaa liikkeelle. Omaan reissujanooni vaikutti ratkaisevasti myös ruotsalainen seikkailija Alf joka sattui olemaan Sirkka-serkkuni puoliso. He ilmestyivät kotipihaamme MG-merkkisellä urheiluautolla ja takapenkillä matkusti heidän apinansa Bobo. Pupillini eivät ole vieläkään palautuneet normaaleiksi tämän kohtaamisen jäljiltä. Alf teki ratkaisevan tyylikkään eleen ja tilasi minulle National Geographic-lehden ja sieluni oli myyty.

Ennen internetin valtaväylää uteliaisuus pakotti nostamaan ahterin penkistä ja lähtemään liikkeelle. Kirjastoon, kansalaisopistoon, teatteriin tai ihan vaan viisaampien pöytiin. Omaan lapsuusmaisemaani kansainvälisyys tuli niin pieninä annoksina että voimakkain kulttuurishokki oli Anttilan postimyyntikuvasto. Mopo ei enää riittänyt vaan menolippu oli hankittava.

Liikkeellä olemisesta muodostui vaivihkaa elämäntapa kun keikkabussit ja reppureissaaminen muodostuivat osaksi arkea. Nykyisin pyrin suosimaan matkoilla enemmän rauhaa ja hitautta. Tiedän että tärkeimpiä ovat usein juuri ne päivät jotka pysähtyvät ja arvostan myös pitkästymistä vaikka en olotilasta pidäkään. Toisinaan huomaan silti kulkevani kuin polkupyörä ja pelkään kaatuvani liikkeen seisahtuessa. Ryntäilen myös selkeästi enemmän reissatessani yksin.

Oma reitti ja hetkessä muuttuva aikataulu on ylellistä vapautta mutta jaetut kokemukset merkityksellisempiä. Molempia tarvitaan. Yhdessä matkustamisen onnistuminen nojaa ainakin omalla kokemuksellani enemmän suunnitteluun jotta energiat tien päällä eivät kulu säätöön.

Suhtaudun tässä elämänvaiheessa myös matkalle lähtemiseen kriittisemmin, tiedostavammin ja huolellisemmin kuin ennen. Nopeiden siirtojen sijaan arvostan hyvän odottamista ja viihdyn aloillani paremmin kuin ennen. Parhaat ideat, elämän suuret hetket ja kulmakivi-kokemukset voivat toki syntyä missä vain mutta uuden ympäristön synnyttämä kihelmöinti muuttaa ajattelua ja riisuu tehokkaasti itsestäänselvyyksistä.

Eurooppaa huomaan rakastavani kuin kotiani joten Interrail näyttää jatkuvan eri muodoissaan läpi elämän. Amsterdam, Kööpenhamina ja Berliini ovat kestosuosikkeja joihin pysähdyn suurella ilolla mutta Nizzasta on hieman yllättäen tullut mielenkiintoinen kiintopiste. Vuokraan kentältä mieluiten pikkuruisen Fiat 500-kärryn ja köröttelen kiemuraisia rantateitä pitkin Ranskan Rivieraa. Turismin täyttämät Cagnes-sur-Mer, Antibes ja Cannes ovat vain kivenheiton päässä ja niistäkin löytyy aarteita mutta sisämaan vuoristokylät ovat minulle se juttu. Varsinkin matkailusesongin ulkopuolella kylissä ja pikkukaupungeissa on salaperäistä rauhaa.

Italian puolelle on Nizzasta vain tunnin siirtymä ja matkalla voi poiketa Èzen terasseilla, Monacon hullunmyllyssä tai vaikkapa Mentonissa josta löytyy viehättävä kävelyreitti Cap Martinin ympäri. Italian lähimmät taajamat Ventimiglia ja Bordighera ovat myös pysähtymisen arvoisia eikä matkan jatkaminen kohti Liguriaa ole todellakaan huono vaihtoehto. Suosin nopeaa pysäköimistä, haahuilua ja kohtuullista eksymistä. Kävelytempo on kaupungeissa ylivoimaa ja sallii ihmisten stalkkailun.

Varsinaisen reittilöydön tein viimeisimmällä reisullani jossa nousin keskiaikaisen Entrevaux´n kautta ensimmäisille eteläisille Alpeille Valbergiin. Rengasreitti hiihtokeskukseen ja alas merkittävimmät asiat elämässä ovat jaettuja kokemuksia ja usein kaiken suorittamisen äärellä syntyviä sivutuotteita. Siis kohtaamisia, joita ei voi tuotteistaa eikä ennakoida. iin on ehdottomasti yksi henkeäsalpaavimmista tieosuuksista maailmassa. Matkaoppaissa kanjonia kuvataan Euroopan Coloradoksi ja Kalliovuorten jylhyyttä maisema tarjoileekin.